Kuukaus on taas kulunu ja pitäs vähän kahtella, mitä sitä ollaan saatu aikaseks.
Edellisen kuun tavoitepostaus on TÄSSÄ.

Romin TOKOt...
On tauolla edellisen kokeen jälkeen. Enskuulle laitan tavoitteeksi ainoastaan sen, että tauon jälkeen tulisi se motivaatio takaisin.

Birken PK-jutut
BH-koepaikka on hakusessa, siltä osin tottis muutamaa hiontaa (hidas seuruu, hlöryhmään & ohituksiin viel varmuutta) vaille jo ihan kondiksessa.
Ykkösluokan tottisjutuista ois tarkotus reenailla noutoo (erityisesti kapulanpitoa) ja esteitä sekä eteenmenoa ja ammuttavanaki pitäs olla.
Esineruutua ja janaa pitäs reeniä. Samoin se esineilmasu ois kiva pitää kehittymässä. Jäljistä otan nyt pituutta pois ja loppuun lelupalkka, jotta - uskokaa tai älkää - saadaan vähän lisää poweria kulkemiseen! Tänään tehtiin 150m jälki (3 esinettä), jonka aloitti superisti, mutta mm. perässä kävellyt mörkö sekä nenuun tarttunut jokin (siitepöly, pikkutikun tökkäys tms) jne aiheutti häiriöö ja motivaation laskua. Ja onhan se superpalkka loistoapu sitten, kun jäljille alkaa tulla lisää pituutta. Jotenkin kuitenkin miettisin, että nuo häiriöt sekä juoksunjälkeiset huurut ois isoina osasyyllisinä powerin laskuun... Mutta tärkeintä on se, että Birke kuitenkin kehittyy ja toimii.

Näin yöaikaan on taas mielenkiintoista alkaa pohdiskella tätä koiraharrastusta...
Tuntuu, että vasta nyt oon pääsemässä pikkuhiljaa vauhtiin ja alan pienissä paloissa ymmärtää koko touhua yhä vaan erilaisilta kanteilta katsottuna. Aihe avautuu erilaisten tilanteiden ja kokemusten avulla. Ja yksi positiivisimpia muutoksia itessäni ohjaajana on se, että kestän nykyään paremmin kritiikkiä, otan paremmin neuvoja vastaan ne kuitenkin suodattaen ja vaikka tulee niitä takapakkeja ja probleemia, oon silti kohtis innoissani valmiina reeniin uudestaan!
Tätäkö tää on? Oonko nyt enemmän ohjaaja kuin handleri? Mielenkiintoista.