Yleensä en (ihan oikeasti!) valita vuodenajoista, vaan otan mukisematta vastaan sen, mitä eteen tällä saralla tulee, mutta juur kyllä huomasin ekaa kertaa tammikuussa ikävöiväni kesää...
Olis lämmintä, valoisaa ja reenikaudet ja tapahtumat ulkosalla.

Joo, näihin fiiliksiin vaikuttaa tänään varmasti paljon eiliset hallireenit ja se, että kenttäreenit jäikin tänään väliin, kun Romi päätti ruveta viluvarpaaksi, vaikkei pakkasta ole ko -13...
Ärrrr, olin oikeesti oottanu reenei! Muttei auta ei, eihän se ole kivaa tai kannattavaa mennä jäädyttään toista kentälle ja sitten laittaa kylmään autoon könöttämään. Pahimmassa tapauksessa tulee joku venähdys tai revähdys ja vetää siihen päälle viel ittensä jumiin ja sittempä ei tartte koht aatella menevänsä mihkään kokeeseen reilun parin vkon päästä!
Paska sägä.

Mutta eiliset hallireenit meni jo paremmin ko viimeks!
Toki halli oli yhä jännä paikka, mutta selkeesti vähemmän jännä jo. Keskittymiskyky ei alunalkaenkaan ollut paras ja väheni loppua kohden, joten jouduin monessa asiassa auttamaan paljon. Painetta keräsi oikeastaa vaan paikkamakuussa, jota piti helpottaa ja toistaa aika monta kertaa ennen kuin pääsin palkkaamaan. Positiivista siinäkin oli toki se, ettei paineen kerääminen jäänyt päälle ja kummallakaan puolella olleista koirista Romi ei välittänyt lainkaan - noustessa vaan hipsutteli hiljalleen minua kohti...
Näitä reenejä myönnän jännänneeni vähä koko viikon, mutta onneksi sain oman asenteen suht kondikseen ja sillä sitten lähettiin, ett tehään koiran mukaan ja silleen, että jää positiivisempi fiilis, eikä Romi pääse paineistumaan.
Hypyssä oltiin jopa hieman kehitytty ja samoin se seisominen (jota ollaan vahvisteltu) oli vahvistunut - jopa siinäkin määrin, ettei maahanmeno sitten meinannu onnata, vaikkei missään nimessä näitä kahta samassa ketjussa ees tehty.
Supereita suorituksia ei tullu eikä hallireenit- ja kokeet tuu kyll mein juttu oleen, mutta paremmin ko viime viikol ja se oli nyt tässä se tärkein pointti! Oon siis ihan tyytyväinen.

Niin ja mitä tulee hyviin uutisiin, niin Eija laittoi viikonloppuna tietoa, että vapaana ollut urospentu on nyt sekin muuttamassa uuteen kotiin ensi kuussa.
Eli kaikille on jälleen oma lauma oottamassa!

Me jatkellaan reenejä (tosin tänään taidetaan nyt kyllä sortua vaan löffimään, kun ei kentälle päästykään) ja ootetaan kauhunsekaisin - mutta humoristisin - tuntein sitä, miten mein TOKOdebyytti lopulta menee...
Toisaalta, eipä se ois eka kerta, kun ollaan aiheutettu hilpeyttä yleisössämme - ja eihän tää saa liian vakavaksi ees mennä! Hah!

Tiistaina pääsin Pirkkalaan ihastelemaan W-pentusia...
Puhukoon KUVAT puolestaan.
Kerron nyt kuitenkin senverran, että pennut kasvaa, kehittyy ja on omia persooniaan. Emä-Birke hoitaa jälkikasvunsa hienosti ja tunnollisesti ja jäi kärsivällisesti vielä hommiaan jatkamaan, vaikka selvästi innostuikin visiitistäni. Oli se kertakaikkiaan hieno nähdä, miten hyvä emä Birke on ja tottakai mieltä lämmitti myös sen rakastava vastaanotto!
Yksi urospentu olisi muuten vielä vapaana!
Mahdolliset yhteydenotot (sekä pentueen lisätiedot) Kennel Eijatuun Eijalle.

Muun osan viikosta olen ollut töissä taikka seikkaillut bittiavaruudessa...
Jotain oon myös spaceiluillani saanut aikaan, nimittäin kotisivuillani on nyt viimein uutta ja selkeämpää ilmettä. Eikä tietenkään pidä unohtaa ystävääni Henniä (Kennel Goldenmind), joka avitti ja laittoi tuohon ylle tuon uuden logomme virkaa toimittavan kuvan.
VIHDOIN on blogillakin otsikkokuva, kiitos!

Hmm, me ollaan reenitty!
Meistä on jopa otettu ihan REENIVIDEOITA! Kiitos Henni ja Kati.
Mistähän sitä aloittaisi...

Lauantaina tehtiin ihan vaan pienet videointitokottelut tuossa etupihassa. Alkuun sähelsi, mutta kun muistutti, mistä kyse, teki todella hienosti! Erityisesti seuruun kontakti, luoksari ja jäävistä se bravuuri eli maahanmeno oli SUPER (ainakin siis minulle). Seisomisen tiesinkin, ettei sitä vielä osaa...

Tänään käytiin sitten ekaa kertaa hallilla reenimässä sitten 2007 alkeiskurssin (jolta ei siis tosiaan ole mitään kovin lämpimiä muistoja).
Tiesin, että hallireenaus on Romille varmasti outo ja uus juttu. Otti häiriötä, mutta harmikseni myös alkoi paineistua, kun viereisellä kentällä agiporukan esteen kolahteli. Keskittymiskyky siinä sitten pikkuhiljaa katosi, enkä saanut sitä palautettua tauolla taikka patukkaleikillä. Alkuun teki kuitenkin ihan kohtalaisia hyppyjä (onneksi tekikin, sillä ohjaajalle heti huomautettiin virheellisestä käskyttämisestä!). Seuruu taasen oli luokkaa laamalahna ja liikkeestä seisominen onnistui Romin tekemäksi yllättävän hyvin häiriössä! Sain autettua käsimerkin sijaan pakkiaskeleilla ja plikka otti sen perussetin eli pari "asetteluaskelta", jonka jälkeen pysyi, kunnes sitten palasin luo ja ennakoi vapautusta.
Eli jooei niitä hallikokeita meille kiitos sitten tuon enskuun jälkeen... Nyt toivon, että tuo häiriöherkkyys hellittäisi ens viikon reeneissä jo hieman. Tosin reeniporukkani (joka oli ihanan kannustava, vaikken heistä entuudestaan tuntenut kuin Tiian) kyllä kertoi, että hallilla oli tänään epätavallisen vilkasta. Niinja eihän kokeen aikana onneks oo ketään vieressä agittamassa!
Meinasin muuten unohtaa, että onnistuihan meiltä pieni lyhyen etäisyyden paikkamakuukin, joten ei ne missään nimessä huonot tai pahat reenit ollu, vaikkeivät menneetkää "ko Strömsössä"...

Minust alkaa myös pikkuhiljaa huomaamaan, miten paljon reeni-intoa on tullu sen myötä lisää, kun rajasin lajit! (Romi: TOKO, Birke: tottis & jälki)
Nytkin huomaan "reeninjälkeismasiksen" sijaan pohtivani (jo toistamiseen tällä viikkoo), miten tästä jatkan eteenpäin... T'ää on suorastaan vähän uutta minulle!!! Yleensä vaan aattelen, ett "blaah, kahtellaan sitte joskus taa ko huvittaa alkaa vääntään" (vaikka inspis tulis nopsaankin), mutta nyt tunnen vaan olevani uhmakas ja haluavani ottaa haasteet vastaan, vaikkei se kokonaan pelkkää kivaa oiskaan.
Iteltä on todentotta pudonnu paineita, kun tein selväksi, mitä tavoittelen ja kumman koiran kanssa...

Mehän voidaan hei ehkä oikeesti vielä saavuttaa jotain!
Mehän voidaan viel päästä kisaan useampaankin kisaan!
(toki tän debyytin osalta en juur nyt ihan hirmusuuria odota)
Tää harrastaminen saa uusia piirteitä... Hmmm...

Mitäs mie sanoinkaan ihmisille viime syksystä lähtien, kun he kyseli, koska mennään Romin kanssa kokeeseen... Hmm, taisi olla kutakuinkin "Nääh, me ollaan ny ja reenitään ALO-liikkeet kuntoon ja mennää kokeeseen sitten hallikauden päätyttyä, kun ei oo hallireenejä ollu sitten pentuiän huonojen kokemusten."

No tottanoinnii.
Nii, mie puolvahingossa bongasin SSFS:n kokeen Tampereella, helmikuussa.
Ilmoitin Romin sitten sinne. Halliin.

Nyt ollaan sitten reenitty ahkerasti!
Hyppyä ollaan otettu pystyynnostetulla koiransoffalla (kuulostaa mielenkiintoiselta, mutta ajaa kyllä asiansa) ja siitä oonkin todella nopsaan saanu avut häivytettyä.
Jäävät on hyvällä mallilla - liikkeestä maahanmenohan on aina ollut Romille vahva liike - mutta seisomiseen tarvii vielä toistaiseksi käsiavun. Uskon kuitenkin, ett melko nopsaan saadaan sekin häivytettyä, kun seisomista vaan vahvistelee.
Paikkamakuuta ei olla nyt otettu, mutta tarkoituksena olisi päästä vielä tekemään useammat ryhmäreenit... Tän liikkeen kanssa oon ollu nyt yllättävän luottavainen. Kahtellaan kostautuuko.
Seuruu sujuu parhaimmillaan jo todella hienosti! Kontakti pysyy pitempiäkin pätkiä. Siitä en tiedä, onko riittävän pitkiä, mutta toistaiseksi on tullut lähinnä onnistuneita suorituksia myös vaativammissa harjotuksissa (puuterilumessa). Tätä ei kuitenkaan Romin kanssa voi liikaa vahvistaa (muttei me tätä myöskään liikaa reenailla, ettei kyllästys iske).
Luoksetulot on vauhdikkaita ja jää eteen suoraan ja hyvälle etäisyydelle, eli siin ei nyt (eikä hirveesti aiemminkaan ole ollut) oo mitään kummia.

Noilla mennään... Toiveissa olisi ykköstulos, mutta jos ollaan realistisia, niin olisi toivottavaa saada ees yleensäkin joku tulos!

Nti Tammikuu
ROMI

Tammikuun kuvassa komeilee siis Romi vuosimallia '09.
Tämä kuva otettu joulukuussa 'meidän mettässä'' ja onnistui näin hyvin ihan puhtaasti vanhingossa! Muistaakseni tästä tein myös em. vuoden joulukorttikuvan...

Noniin, sinne se meni vanha vuosi ja uusi tuli tilalle...

Kerrankin ollaan aloitettu heti kovin aktiivisesti!
Aamun alkuun tein paperihommia ja samalla laitoin seinäkalenterin tilaukseen (joo, tää on roikkunut 'to do' -listalla syksystä asti... ihan hyvä. kun sentään tajusin, etten ehi Eijatuun kalenteritilausta hoitaa), itelleni yksi ja Birken kasvattajalle Saksaan yksi.
Sitten vähä lenkille ja sen jälkeen Romille hieronta. Edellisestä olikin jo vierähtänyt aikaa ja välissä oli se haljennut kynsikin, joten aavistelin ja oottelin juntturakasaa (vaikkei liikkeissä ja ryhdissä isompia moitteita ole näkynytkään)... Onneksi huoli olikin aiheeton! Romihan oli ihan kivassa kunnossa, selkäkään ei ollut niin jumissa kuin usein on ollut.

Tästä on siis hyvä jatkaa.
Ajatuksenanihan oli siis tehdä heti alkuun Romille hieronta, jotta tiedän, missä lihaskunnon kanssa mennään ennen kuin alotellaan reenejä taas tällaisen luovan(?) tauon jälkeen. Jospa nyt saisin ja uskaltaisin laittaa ilmon siihen helmikuun TOKOkokeeseen...

Mutta sitten vähän muuta juttua ja pohdiskelua.

Tänä (eikun siis VIIME) vuonna tiputtelin painoani "huikeat" 2½ kg... Tänä vuonna haluan veks vielä 5 kg!
Tämä tietää siis kuntoilua sekä itelle, että karvavalmentajille.
Pikkuhiljaa lähetään eteneen...

Ja sitten palaan viimevuoteen vielä pikkuisen.
Eli mitä jäi mieleen vuodesta 2011:

• Birken 1. serti Lohjalta
• Meidän eka PK-leiri!
• Romin (liki paras ikinä!) superi suoritus ja luokkavoitto mölliTOKOssa vapunaattona!
• Romin luonnetesti - opettava, mutta rankka.
• Tallinnanreissu, joka oli kaikinpuolin jotain aivan IHANAA! (vaikka pari kommellustaki kyll sattui...)
• Romin HUIKEA menestys ulkomailla; C.I.B. ym !!!
• Birken tutustuminen lampaanpaimennukseen, ooon niiiiiiiiin ylpee!
• Birkelle 2 titteliä ekana appena Suomessa (LT JMVA & BALT JMVA)
• Minun eka tatuointini: tribuutti pikkuisilleni.
• Birken ensimmäiset pennut Eijatuun kenneliin.

Tuossapa ne, jotka ihan ekana pomppaavat mieleen - tokihan listaa voisi jatkaa halutessaan vaikka kuinka!
Odotan innolla, mitä tänä vuonna keksitään...

Vielä ei ole pauketta kuulunut, hyvä niin.
Käytiin pitempi lenkki jo päivemmällä, pian lähetään vielä uusiksi ennen iltaa...

Jotenkin kummallisen nostalginen(ko?) fiilis. Tuntuu, että vuosi meni ihan oikeasti siivillä lentäen ohi!
Vastahan sitä oli tammikuu! Missä ihmeen välissä meni kevät, kesä, syksy ja...talvi? Noh, ei täällä ole hirmutalvista ollut, mutta tänään satoi kyllä taas maa valkeaksi. Mukavaa.

Oon vielä miettinyt noita edellisen postauksen tavoitteita. Oon kyllä tyytyväinen saavutuksiimme, vaikkei kaikki mennykkää ihan silleen ko siellä Strömsöössä.
Vuodesta 2012 vaikuttas tulevan erilainen...
Romia en enää viitsi kovasti näyttelyihin kuskailla, kun on jo saavuttanut monta kertaa enemmän kuin mitä uskalsin polvidiagnoosin jälkeen edes toivoa! Sitten taas näyttelykehien sijaan meinaan kisailla TOKOssa, mikä on sitten taas sekin uusi ja erilainen juttu.
Birken kanssa jatkuu sitten sertinmetsästys - kunhan ensin palautuu niistä toisenmoisista saavutuksistaan - ja lisäksi tullaan tottakai jatkaan reenejä. Sekin on ihan omituista aatella, että nyt Birkellä on erilaiset tavoitteet ko Romilla (tai ehkä pikemminkin toisinpäin?), niin saan ihan erilailla vaihtelua mein reeneihin! Voin siis sanoa reenaavani koirieni kanssa eri lajeja.. Oho, mites se noin meni?

Ja mitä kaikkia erimoisia vaihtehtoja sitten tuleekaan!
Romille TOKOhyppyä, Birkelle noutoa - ensin tasamaalla, sitten hyppy...
Romin kanssa KAKSIN TOKOreeneihin, Birken kanssa KAKSIN jäljelle ja esineruutua tekeen!
Tää tekee varmaan nannaa myös motivaatiolle, kun voi ns. hyvällä omallatunnolla jättää toisen välillä kotiin ja keskittyä vaan toiseen.
Hmmmmm, tykkään.

Minulla on oikein hieno fiilis tulevasta vuodesta!

Pihalla jo pimenee, pian varmaan poksahtaa ekat paukut... Katsotaan, miten serkukset vastaanottaa "kolmannen maailmansodan".

Viimeistä viikkoa viedään...
Syksy meni siivillä (lieneekö koskaan mennyt niin nopsaan), mutta nyt kun oikein aattelee, niin koko vuosi on vilistänyt aikamoista vauhtia!

Ajatukset hyppii sinnetänne, eikä niistä oikein aina meinaa saada tolkkua, mutta nyt lienee kuitenkin passeli aika kurkistaa, mitä sitä tulikaan tänä vuonna tavoiteltua ja saavutettua!

• Kuntoutuksen jatkaminen (hieronta, fysioterapia) niin, että Romi pääsee tekemään täysimittaisen paluun sekä treenikentälle että näyttelykehiin viimeistään kesäksi.

~ Kuntoutus saatiin hoidettua ilman suurempia takapakkeja, vaikka viimeinen vesijuoksukerta jäikin käymättä. Reenikentälle palattiin hienosti tammikuun möllitokossa (Romi toimi hienosti, vaikka reenejä oli alla todella vähän!) ja näyttelykehäänkin plikka palasi toukokuussa, vaikkei silloin vielä kummoista menestystä tullutkaan.

• 2. Suomen CACIB - käydään ainakin parissa KV-näyttelyssä katsomassa, josko nappaisi...

~ Heh heh, tulihan niitä juu... Toukokuussa Romi lähti kasvattaja-Eijan kanssa valloittamaan Ruotsin (PN2 VASERT & ROP CACIB SERT SE MVA), kesäkuussa käytiin Viron Voittajassa (PN2 CACIB), elokuussa Eija vei Romin Norjaan (VSP CACIB SERT NO MVA POHJ MVA C.I.B.) sekä vielä Tervakoskella VSP CACIB !!! Ja jottei vaan olisi liian vaatimattomasti, niin syyskuun alussa Romi toi (Eijan kanssa) Baltianreissulta vielä ROP SERT LT MVA sekä erkkarista ROP SERT LV & BALT MVA BIS4 !

• BH - eniten reeniä ja varmuutta tarvitaan paikallamakuussa ja seuruussa (jotta jaksaa pitemmänkin seuruun) sekä tottakai hiontaa muihin liikkeisiin.

~ BH:ta suunnittelin kyllä syksylle... Onneksi ennen ilmoittautumista kuitenkin ymmärsin, ettei Romi kestä paikkamakuussa häiriötä. (Pitänee rakentaa se liike uudestaan alusta.) Tämä siis jäi valitettavasti vaan haaveeksi.

• TOKOn ALO-liikkeisiin tutustuminen ja reenien aloitus myös tokopuolella.

~ TOKOA ollaan reenitty jonkinverran. Möllitokoissa käytiin kahdesti: (sairasloman jälkeen) hienosti 98,5 / 140 pist, sija 10/14 Ylöjärvellä sekä Vappuaattona UPEAT 179,5 / 200 pist, 1-tulos & 1. sija Pirkkalassa! Ilmoitin Romin jopa ihan viralliseen kokeeseen lokakuulle, mutta viikkoa ennen koetta haljennut kynsi peruutti osallistumisemme.

• Jälkeä reenitään yhä, muttei niinkään tavoitteellisesti vaan enemmän omaksi iloksi. Nameja pyritään jäljeltä harventamaan ja Romin vauhtia hieman himmaamaan - ja sitä kautta tarkkuutta lisäämään.

~ Tänä vuonna ollaan jälkeilty yleisesti ottaen todella vähän... PK-leirillä huhtikuussa saatiin uutta puhtia touhuun ja Romi saikin nenustaan paljon kehuja! Hetken ajan jopa aattelin, että josko sitä joskus FH:lle, mutta pakko se oli todeta, ettei ohjaajalla (ainakaan vielä tässä elämänvaiheessa) yksinkertaisesti ja valitettavasti riitä rahkeet. Hienoa oli kuitenkin kuulla, että Romilla riittäisi! Mainittakoon myös, että Romi ilmaisee esineitä (käskyavulla) jo aikas kivasti menemällä maahan.

• Luonnetestiin olisi myös tarkoitus nyt päästä...

~ Ja päästiinkin! Toukokuussa käytiin Hämeenkyrössä. Kokemus oli minulle oikein opettava sekä mielenkiintoinen, mutta Romille se oli kyllä turhan rankka, vaikka loppuun asti päästiinkin. Tuloksena +25 pistettä ja laukausarka.

Birke:

• Sertinmetsästys! Eli tavoitteenahan olisi, että Birkellä olisi 2. sertiä valmiina ennen kahden vuoden ikää.

~ Melkein... 1. serti putkahti Birken toisesta junnuluokan näyttelystä Lohjalta (VSP SERT) helmikuussa, mutta toinen Suomen serti jäi vielä haaveeksi, vaikka likellä pari kertaa olikin. Empäs silti voi väittää olevani mitenkään pettynyt, sillä Viron voittajassa Birkkis ROP-jun jun-SERT EEJV-11 VSP EEV-11 ja lähti vielä myöhemmin kesäkuussa Eijan matkaan Pärnuun, josta tuliaisina PN2 ROP-jun jun-SERT & PN4 ROP-jun jun-SERT EE JMVA! Valkeakoskella Birke nappasi PN2 VASERT ja Eijan (ja Romin kanssa) tehdyltä Baltianvalloitusreissulta Birke toi kotiin ROP-jun jun-SERT (1. appe Suomessa!) LT JMVA sekä ROP-jun jun-SERT LV & (1. appe Suomessa!) BALT JMVA !!! Birkellä oli siis ennen kahden vuoden ikää koossa 6 titteliä, nam.

• BH-reenien aloittaminen vielä paljolti leikin varjolla, mutta tavoitteellisemmin.

~ Reenitty ollaan (kävi Birke möllitokossakin tuloksin 100,5/160 pist, 3. tulos) ja edistystä on tapahtunut! Paikkamakuuta oon opettanut paremmin kuin Romille ja parhaimmillaan kestää upeasti myös häiriötä. Hiomistakin toki vielä riittää, myös kaupunkiosiossa...

• Jälkireeneihin pitää panostaa enemmän. Tavoitteena saada jäljestys rauhallisemmaksi ja tarkaksi sekä ilmaisu alulle niin, että jäljellä olisi Birkelle namipurkkeja ilmaistavina...

~ Jälkireenit ollu tosiaan vähissä tänä vuonna, mutta siihennähden plikka toimii kuulemma tosi hyvin! Esineille menee käskystä istumaan ja on selvästi ymmärtänyt homman idean! Tästä on ihan mukava jatkaa...

• Terveystutkimukset (lonkat, kyynärät, polvet)

~ Tehty, tehty tehty! Lonkat B/A, kyynärät 0/0, polvet 0/0 sekä lisäksi olat ja selkä kuvattu täysin normaaleiksi. Kelpaa mennä ja touhuta!

Inka & Romi

Sitten katse tulevaan vuoteen...
TAVOITTEET 2012!

Romi:

• Kisauran korkkaus TOKOssa, josta on nyt tullut meidän päälaji!
  Eli siis hyppy ja paikkamakuu kuntoon, muihin hiontaa ja sitten sinne kokeeseen vaan. Tuloksista senverran, että TK1 ois supermagee, mutta realistisesti aatellen, ois kiva saada edes yksi 1-tulos.
• (BH ?!? ... iso kysymysmerkki. Tätä voi harkita, JOS saan paikkamakuun kuntoon, mutta ressiä en meinaa tai halua tästä ottaa tippaakaan!)

Birke:

• FI MVA - tavalla tai toisella tai kolmannella... Muutakin voidaan katsella, jos sattuu hyviä tilaisuuksia hyviin väleihin, mutta ainakin pari Suomen sertiä ois siis tulevalle vuodelle hakusessa.
• BH! Jos hommat etenee hyvällä mallilla, niin syksyllä voisi kahtella. Riippuu paljon paikkamakuusta (minun henk.koht, mörköni...).
• PK-esteiden harjoittelun aloittaminen, nyt kun pimatsun nivelet on tutkittu terveeksi, voidaan alkaa enempi kahtella myös näitä juttuja, ei silti kuitenkaan liian rankansorttisesti.
• Esineilmaisu oikeasti kuntoon, ei pitäs paljoo puuttua, ku reenii vaan...
• Esineruutu! - ihan alkutekijöissään yhä.
• Jälkee jälkee... Nameja vähemmän ja ENEMMÄN reeniä, myös kulmia mukaan.

Noniin, tuostahan sitä lienee ihan mukava lähteä vuotta suunnittelemaan...
Jospa ens vuodesta tulisi oikeasti se reenivuosi (joka tän vuoden piti olla) eikä misseilyvuosi (vaikkei toki niissäkää mitää vikaa ole)! Aika näyttää...

Tervemenoo 2011, TERVETULLOO 2012 !

Tänä vuonna joulu tuntuu erilaiselta, kun Birke ei olekaan kotona...
Vaan ei se pahalta tunnu, sillä plikkani on tärkeissä emontehtävissä - joita hienosti kuulemma hoitaakin.

Kuusi on jo koristeltu ja Romi sekä Inka nuuskuttelevat paketteja kuusen alla!
Viikon työt ja pienet joulusiivoukset on tehty ja nyt alkaa mielikin virittyä rauhalliseen joulutunnelmaan.

RAUHALLISTA JOULUA!                  
         ~Jenni, Inka & Romi

Toivotamme kaikille ystävillemme ja blogimme lukijoille
hauskaa ja rentouttavaa joulunaikaa!