Nyt kun on taas hieronnanjälkeiset levot suoritettu, niin kerkisin vaihteeksi miettimään vähän myös tottisteluja.
Itseasiassa huomasin, että työvuorot meneekin niin, että päästään jopa ihan majan kentälle tiistaina! JEE!
Nyt sitten päätin ottaa sisäreeniä, koska meidän lähipiirin kentät on ainakin senverta lumessa, että kontaktit ja keskittyminen vois kärsiä hieman liikaa - koettamisen arvoinen asia sekin kyllä, muttei tän päivän juttu.

Palkkana namia ja narupalloa.
Sivulletuloissa Romi koitti tehä hieman puolivillasia suorituksia, mutta meni ihan ookoo.
Seuruut menivät itseasiassa aika hyvin. Kontaktit pysyi, mutta toki on vielä parannettavaa mm. niin, ettei minun tarvi katsoa kokoaikaa, onko kontakti ok. Yleensä Romin kontakti kärsii nimenomaan sisäreeneissä.
Paikallamakuusta Romi nousi ekalla kertaa, kun otin "hämyjä" eli heilautin käsiäni kutsumatta luo. Toisella kerralla hämytkään ei häirinneet. Lisäksi Romi on oppinut tulemaan hienosti suoraan eteen!
Jätöt menivät hyvin, mutta hidastusta ja vartaloapuakin kyllä oli. Makuulle ohjasin namilla, jotta suoritus varmasti onnistuisi.

Ihan mukavasti siis neidin muisti pelaa ja voidaan hyvillä mielin mennä kahtelemaan, miten likka sitten toimii lumisella kentällä. Lumi kun on Romista niin ykkösjuttu, että veikkaan sen olevan aikamoinen häiriötekijä...

Tänään oli back to school - päivä...
Eli olin varannut Romille hieronta-ajan tänä vuonna aloittaneen Tampereen Urheiluhierojakoulun koirahierojakurssin opiskelijoiden asiakashieronnoille.
Likka käyttäytyi koko reissun ajan vallan mallikkaasti ja antoi vieraiden hierojien käsitellä itseään suht hyvin. Sanon "suht hyvin" koska Romi oli kyllä rento ja rauhallinen, muttei malttanut pysyä paikallaan kovin kauaa, vaan piti vähän väliä vaihtaa asentoa!
Mitään yllättävää ei käsittelyssä tullut ilmi, suurimmat jumit selässä m. latissimus dorsiissa sekä L-rangan erector spinaessa.
Minut kumminkin yllätti se, miten Romi reagoi jumikohtiin koskettaessa: kotona minä saan käsitellä vähän voimakkaamminkin, mutta kun hieroja olikin vieras, neiti ilmoitti eleillään jo heti, että "hei, siittä jumittaa!". Noh, onhan se aina niin, että koira sietää eniten (kuten kuuluukin) omistajaltaan.
Aineenvaihdunta ainakin kiihtyi, sillä lopuksi Romille tuli kauhea kiire ulos pissalle. Nyt neiti on sitten ansaitusti hieman väsy.

Nönnii!
Nyt on reissu takana ja arki eessä. Kerrankin on todella aikaa istua alas ja keskittyä kirjoittamaan matkakertomusta...

PERJANTAI 6.11.
Kymmeneksi (tai mielellään vähän ennen) suunnattiin Pirkkalan ABC:lle bussia oottamaan, joten kello herätti aikaisin, kamat kasaan, lenkille ja autoon.
Aikataulu piti ja saatiin bussista ihan loistopaikka - keskeltä bussia ja Romille iso häkki alarivistä. Ainoa miinus oli, ettei Katjalta lainattu kuppipidike sitten käynytkään pystykaltereihin... Noooh, pieni paha.
Aluksi näytti siltä, että Romi suhtautuisi bussihäkkimatkailuun varsin tyynesti, mutta vaikka oveen laitettiin näkösuojakin, neiti alkoi mekastaa joka kerta, kun bussi hidasti vauhtiaan. Romi oli ilmeisestikin sitä mieltä, että jos hidastetaan, tarttee päästä ulos tms. Noh, tämä tietty kiristi minun hermoja hitusen verran, mikä ei tietenkään auttanut asiaa lainkaan.
Pääasia kumminkin oli se, että suurimman osan matkaa (siis ne tasaista vauhtia mentävät) Romi oli häkissään suht hiljaa ja muutenkin ihan kauniisti.
Päivällä päästiin sitten Helsingin satamaan ja mamilla alkoi jännitys, miten neiti suhtautuu laivamatkaan. Huoli oli turha, sillä kuski kertoi, ettei bussista ainakaan Romin ääntä kuulunut. Viron puolella häkissä ootteli tyyni, mutta laumansa paluusta innostunut appeneiti!
Matka jatkui samaan malliin aina melkein yhdeksään asti illalla.
Sitten kamat bussista hotelliin, pieni iltalenkki, Romi pesulle ja nukkumaan!

LAUANTAI 7.11.
Kello soitti varttia vaille 6 aamulla. Aamulenkille Hotell Dorpatin vieressä olevan joen rannalle, aamupalalle, tarvittavat vermeet kasaan ja sitten bussiin ja näyttelypaikalle n. 3 kilsan päähän "Lounais-Viron koirakeskukseen".
Heti ekana huomasin, että paikan läheisyydessä oli suuret peltokentät = paljon lenkitystilaa, hienoa!
Sisäänmeno oli ensin oma säätämisensä, mutta ilman ongelmia löydettiin oma kehämme. Luettelosta kahtelin, että kilpailijana olikin aivan uusi tuttavuus, venäläinen nuori narttu Alptricolour Ayna. Ayna näyttikin oikein hienolta tytöltä ja esiintyi todella upeasti! Kyllähän siinä sitten alkoi hitusen hermostuttaa... Romi tuntui olevan hieman ylikierroksilla eikä esiintyminen mennyt aivan nappiin - myöhemmin tajusin, että olin taas hermostuksissani höpöttänyt Romille kehässä.
Esiintyminen meni hieman levottomasti, joten en yhtään ihmetellyt, että Ayna voitti. Toisaalta, oli kuitenkin palkitsevaa saada ERI ja hieno todenmukainen arvostelu:
"Hyvä pää & valpas ilme. Kiva luusto. Hyvät raajat. Oikea ylälinja & hännänkanto. Hyvä syvä rinta. Liikkui hyvin. Takaa hieman ahdas."
Niin ja toki myös se VACA!
Pientä pettymystä oli myös ilmassa, mutta päätin ottaa oikean asenteen: huomenna uusi päivä!
Ekana päivänä mukaan tarttui sopiva "matkahäkkikuppi",  "I <3 appenzeller sennenhund" -tarroja (oli aivan pakko ostaa, kun löysin!) sekä jättimäisiä possunkorvia.
Päästiin ekaan bussikyytiin takaisin hotellille, missä sitten lepäiltiin ja käytiin syömässä. Illemmalla mentiin tietenkin vielä lenkki ennen tassupesua, telkkarinkahtomista ja sitten nukkumaanmenoa.

Tässä ollaan lauantain iltalenkillä yhdellä joen yli menevistä upeista silloista.

SUNNUNTAI 8.11.
Kehät alkoi tuntia aiemmin, joten aamun aikataulu oli hieman tiukempi. Laitettiin kamat kasaan, käytiin jälleen lenkki ja sitten kamat ja koiruus autoon, aamupalalle ja näyttelypaikalle.
Sunnuntaina kehämme oli tilavammassa hallissa, mikä oli minulle ainakin suuri helpotus.
Romi oli jo silminnähden väsynyt viikonlopun reissaamisiin, joten neiti otti koko päivän hyvin rauhallisesti ja hissukseen boksissaan. Tämä rauhoitti minuakin, eikä jännitystä ollut enää niinkään ilmassa. Ajattelin, että näillä mennään ja menee miten menee. Testirundit kehässä meni hyvin eikä Romia häirinnyt, että äiti jäi näkösälle, joten tultiin siihen tulokseen, ettei äitin tarvi lähteä ennen esiintymistä mihinkään kauemmas.
Eka ympyrä meni vähän hassusti, joten tuomarikin pyysi menemään uudestaan, sitten kaikki olikin ok.
Jälleen tuli ilokseni ERI, mutta Ayna oli jälleen ROP. Kerkisin jo ajatella, että "Se siitä, tyhjin käsin kotiin täl kertaa" mutta sitten Aynan handleri kieltäytyi SERTistä! Noh, meillehän se kelpasi!
VACA tuli tältäkin päivältä ja tuomari tykkäsi tätä:
"Erittäin hyvä rotutyyppi. Keskivahva luusto. Erittäin hyvä pää tälle rodulle. Oikea purenta. Erittäin hyvin asettuneet eturaajat, joissa erittäin hyvät kulmaukset. Erittäin hyvät takakulmaukset. Hyvä ylä- ja alalinja. Kehässä oikeanlaiset liikkeet."
Onnittelin ja kättelin Aynan emännän tänäkin päivänä ja sitten innoissaan käännättämään arvostelu ja laittamaan valionarvonanomukset menemään!
Pokaaleja näyttelyssä jaettiin vain isoimmista voitoista, mutta koska olen materialistinen vaakaihminen ja halusin näyttelystä muiston, ostin Romillekin serti- ja valiopokaalit. Minun onnekseni luettakoon myös se, että Viro on huomattavasti esim. Suomea halvempi ostospaikka!
Shoppaillessani löysin vielä kauniit "koristenapit", joissa on kohokuvioinen appenzellinpää. Lisäksi vierailin yhdellä kojulla, josta Romi olikin jo toistuvasti yrittänyt napsia naminäytteitä - myyjätärkin oli jo lauantaina sitä mieltä, että minun täytyy ehdottomasti ostaa siitä jotakin, hih hih... Mukaan tarttui siis paketti kananmakuisia luomukeksejä.
Bussi lähti aikataulustaan edellä jo puoli viideltä kohti Tallinnaa! Nyt matka meni Romin osalta alkuhössötysten (joihin kuului mm. näkösuojapyyhkeen yhden reunan repiminen leikin varjolla riekaleiksi...) jälkeen oikein hienosti ja rauhallisesti. Loppumatkasta jo ennen Tallinnaa Romi ei enää edes oikein päätään jaksanut nostaa, nukkui vaan rauhallisena häkissään.
Harmaita hiuksia minulle aiheutti se fakta, ettei Romi suostunut koko päivänä kakkaamaan... Tallinnanpysähdys (ja shoppailu sekä ruokailu sataman läheisyydessä) sujui kuitenkin hyvin ja laivamatka samaten.
Laiva oli Helsingissä siinä klo 23 ja aikas nopsaan päästiin taas jatkamaan matkaa. Romi oli aivan rauhassa. Väsymys vei voiton ja likka hoksasi, ettei kannata jokaiseen vauhdinmuutokseenkaan reagoida.
Pirkkalaan bussi tuli aikataulun mukaisesti siinä puoli kolmen maissa... Kyyti kotiin ja nukkumaan omaan sänkyyn!

Alkupäivien pienistä hermojenkiristyksistä huolimatta reissu oli oikein onnistunut meidän ekaksi ulkomaanmatkaksi!
Eikä sitten tarvinnutkaan palata "tyhjin käsin" - cacibit jäi, mutteihän kaikkea voi aina saada.

Tänään ehdin ku ehdinkin tehdä Romille pienen käsittelyn ennen töitä.
Lämpöhoitoa alkuun ja sitten hierontaa päälle.
Vähän rupes loppuvaiheessa neidin kärsivällisyys loppumaan, mutta todella hienosti jaksoi vatvomista. Väliin koitti, josko vänkäämisellä sais tahtons läpi, mutta mie tein hyvin nopeasti selväksi, ettei onnistu. Likka alistui kohtaloonsa ja kävi takas istumaan...

Varasin muuten Romille ajan fyssarille tuohon joulukuun alkuun, tekee varmasti likalle hyvää toisenmoinenkin käsittely!

Tänään alkoi sitten 6 päivän työputki (onneksi sain sen 7. vuoron siirrettyä - kiitos sille, kelle se kuuluu!) ja samalla sitten reissuun valmistautumiset.
Kahtelin vähän papereita valmiiksi ja järjestykseen ja sitten neiti on päässyt (tai jos neidiltä itseltään kysytään, niin JOUTUNUT) korvapesulle, kynsienleikkuulle ja vielä suihkuun!
Aivan kamalaa. Vapaaehtoisesti neiti ei vessaan tule, mutta kyllä sitten aivan konstailematta saan puunaukset suorittaa, ku Romi on vaan ensin saatu talutettua tai kannettua vessaan...
Jännää sinänsä, että normielämässä kuljeskelee kyllä vessassakin aivan muina miehinä, mutta autas vaan, kun kuulee, että minä kutsun sinne... Sitten mennään täysin vastakkaiseen suuntaan ja mieluusti vielä "piiloon".

Puunausten välissä suoritettiin myös pieni lämpöhoito + hieronta.
Vähän lyhkäiseksi jäi tänään, mutta ihan ookoo...

Piti eilen lähtee vaan asiointireissulle metikköön, mutta sitten iski inspis ja otinkin liivin niskaan ja mentiin mettäjuoksentelujen jälkeen viel kotikentälle tottisteleen.

Jälleen otettiin SEURUUTA: välillä into vähän laski, lisättiin pienen tauon jälkeen namilla tarkkuutta (neiti meinas patukan kanssa alkaa edistää - tarttee alkaa palkkailla taaksekki välillä) ja intoa.
JÄTTÄVÄT ja PAIKALLAMAKUUT + LUOKSETULOT meni mukavasti jälleen. Likka pysyi siellä, missä pitikin ja maahanjättöön tarvi vähä vähemmän vartaloapua kuin eilen.
KAUKOKÄSKYINÄ parin metrin päästä istu-maahan-istu -jumppa meni maahanmenon osalta hyvin, mutta istumaan noustaan hiukkasen laiskasti. Oikealla kunnon motivaatiolla menee aivan moitteettomasti!
LUOVUTUKSET (patukan) meni vähän kiihtyneemmin kuin eilen... Mutta palkkauksiakin onnistuttiin kyll tekemään, tietenkin.

On alkanu toimia todella hyvin nuo kenttäreenit omalla kentällä, pitää ottaa se oikein tavaksi. Kertaakaan ei oo mitään suurempia häiriöitä reenien ajaksi viel sattunut, mutta neidin huomio on kyll aivan selkeästi minussa, eikä esim. juoksentelumettä siinä vieressä houkuta lainkaan. Romi tietää, millon reenataan!

Tänään pääsin ajaan treeniliivin sisään!
Toisin sanoen, otettiin Romin kans pitkästä aikaa tottista ihan tuossa kotikentällä.

Olin etukäteen päättänyt, että nyt reenaillaan sitten seuruuta patukkapalkalla. Romihan nimittäin jätättää sisäreeneissä eikä kontaktikaan aina oikeen pysy. Mutta ulkona oli näjemmä ihan eri homma! Neiti jopa edisti, kun oli niin innoissaan! Mutta ohjauksella (patukka) takas oikeaan kohtaan sivulle ja uutta käskyä.
Tehtiin jopa 5 x 5 metrin neliöseuruu ja likan kontakti pysyi siinäkin aikas kivasti. Välillä tipahti, mutta intoa riitti ja nosti nopeasti takas. Väliin otettiin sitten ihan pientä suoraa seuruutakin.
Jottei menny ihan saman jankkaamiseksi, otin väleihin myös jätöt - istumaan Romi ei mennyt ekalla kerralla, mutta tokalla hoksasi ja jäi hienosti. Maahanmenosta halusin ekalla kerralla onnistuneen, joten annoin reilusti vartaloapua. Likka pysyi komeasti.
Seuruiden välikköön mahtui myös yksi paikallamakuu. Likka jäi hienosti, mutta kun käännyin 10-15 metrin päässä, huomasin, että likka olikin istunmassa - kaukona uusi "maahan", likka totteli. Käännyin uusiks, odotin lyhyemmän aikaa, uusi käännös kohti makaavaa Romia ja sitten luo vapauttamaan.
Otin myös yhden oikein priiman luoksetulon jättävien ohessa.
Namipalkkaa käytin ainoastaan patukanluovutuksissa - niissä Romi kiihtyy ja meinaa haukkua, eli sai sitten namin jokaisesta hiljaisesta luovutuksesta.

Kaikenkaikkiaan reeni oli mielestäni todella onnistunut!
Alle tehtiin 30 min lenkki, reenit kesti 10 min ja loppuun 5 min jäähdyttely. Likka ollut sopivan väsy loppuillan - aivojumppa on raskasta...

... edellisestä bloggailusta.
Mutta eipä siinä mitään, kiirettä on pitänyt - ainakin olevinaan.

Mie sairastuin lenssuun (en siihen possuversioon sentään) ja makoilin viikonpäivät sängyssä. Romi pääsi äitin kanssa pikkulenkeille ja päivisin käytiin mettässä, missä neiti sai sitten suurimmat energiansa purkaa.
Muuten minun aikaa on vieneet mm. työt, yrittäjäkurssi sekä Eijatuun appekalenterin järkkäily (mikä on kyllä ollut mieluista hommaa!). Kalenteritilauksia onkin kertyny aika huikeat 26 kpl!

Sitten Rompsukan kuulumiset:
Neidin selkä on päässyt taas hiukan enempi(kö?) jumiin, joten nyt ottelen hieronnat viikottain. Eilen oli viimeisin pieni käsittely. Lisäksi neiti on B-vitamiinikuurilla.
Lekurissakin käytiin rokotuksilla, madotuksilla ja passia hommaamassa. Terveen paprut likka sai! Jollei nyt sitten oteta lukuun sitä oikeaa polvea, joka on ja pysyy ykkösenä. Oireita ei kuitenkaan ole ja se on tärkeintä. Nyt oli eka kerta, kun lekurin tutkimukset hieman jännitti - likka tais muistaa viime reissun: varvas oli murtunut ja kipeä... Mutta tokihan Romi muistaa tutun lääkärisedän, joka on monesti avittanut.

Nyt minul alkaisi kolmen päivän vapaa, noh, pari iltaa menee kyllä kurssilla, ja aattelin, että josko sitä pääsis ottaan tottista - nyt kun uusi nimikoitu treeniliivikin tuli haettua kotiin!
Kovasti ootellaan myös, josko suunnitelmat toteutus ja päästäs viikonloppuna jälkeileen Hennin  ja Aada-kultsun kanssa...

Romin selkä on pysynyt aika kivassa kunnossa, mutta parin viikon välein on hyvä ottaa pienet hieronnat. Se on kyll ihme, miten pienellä selkä pysyy ookoo-kunnossa!
Hieronnan jälkeiset levot neiti sai sitten oikein 100% kun joutui eilen pitkästä aikaa olemaan pitkän päivän yksin kotona. Eihän Romi mitään pahojaan tietenkään tehnyt - oli vaan aikas energinen, ku tultiin illalla kotiin!

Kyseessä ei siis ole mitään sappirakkoon liittyvää, vaan suppilovahveroita vainuava appenzellinpaimenkoira = suppis-appe!
Äiti kokeili kerran, mitä tapahtuu, kun Romille näytti sienimettällä suppilovahveroa ja sano "etsi" - noh, likka läks kulkemaan ja pysähtyi seuraavan suppiskasan kohalla!
Seuraavana päivänä uus kokeilu ja sama homma! Tosin sitten Romi jo aatteli joko talloa tai syödä löytämänsä tötteröt.
Aikas pienellä vaivalla on koiruus tänkin oppinut... Jollei sitten päätä unohtaa taitoaan yhtä nopeasti kuin sen hoksaskin.

LIHASHUOLTOA
Tarkoituksenani oli tänään mahdollisesti hieroa Romin selkä, mutta yllätys oli suuri, kun likan selkä olikin vallan hienossa kunnossa!
Eli jumitus hyvin vähäistä. Mahtavaa!
Katsellaan siis parin viikon välein, miltä likka tuntuu.

PAINONSEURANTAA
Romi on lihonut parin viikon aikana noin kilon... Eli namit vähentyy taasen. Mutta mielenkiintoista on se, ettei likka kovin lihavalta tunnu. Vähän on ekstraa, mutta uskaltaisin heittää veikkausta, että puolikas kilo saattaa hyvällä lykyllä olla lihasmassaa! Romi on nimittäin juoksennellut mettässä melko ahkeraan.

Huomenna pitäs nähä taas Henni ja pikkurinsessa Molla!
Toivottavasti ois parempi keli kuin tänään, nytkin sataa vaan...