Jopas on mukamas kiirettä pitänyt, ko ei oo bloggaileenkaan ehtinyt...
Elossa ollaan kumminkii, vaikka hiljaiseloa blogi onkin viettäny.

Alotetaampa jäljestä, koska siitä on lyhyin kertoa.
Eli nyt on itsenäiset reenit olleet vähissä, koska on ollut niin helteistä, eikä kovin myöhään jäljestäminen ole oikeen se mun juttu. Toki jälkireeneiltä on vieneet aikaa myös tottikset, kuten kohta kerron...
Mutta niin, siitä jälkeilystä.
Ennen mölli-BH:ta viimeksi päästiin yhteisreeneihin mukaan. Myös Birke pääsi matkaan. Romille tein 120 askelen suoran Naturalilla ja jäljelle 4 keppiä. Jäljestys ja nenänkäyttö oli aivan superia, mutta kepeistä pimatsu ei ymmärtäny viel mittää! Nooh, tämä oliki tavallaan eräänlainen kokeilu, miten Romi niihin jäljellä reagoisi. Koska ei niitä viel hoksaa, tarttee ottaa erillisiä keppireenejä viel ennen kepukoiden siirtämistä ite jäljelle, niin kyll se varmasti siitä.
Birkelle tein 20 askelen suoran nakeilla. Alkuun viereisesta urheiluhallista kuuluneet salibandypelin äänet meinas jännittää ja viedä keskittymiskyvyn, mutta kun alkuun vaan auttoi, niin pikkulikkahan läks jäljestään! Ja hienosti - ja aikas pienellä hopulla, eli melko hyvää vauhtia - jäljestikin. Oli tarkka ja teki hommia, mikä oli lisäks kivaa!
Reenit oli siis tosi onnistuneet molemmille <3

Sitten tottiksiin...

Birken kanssa on reenitty istumista ja odottamista, menevät jo aikas hyvin, istuminen tosi hienosti. Myös maahanmenoa on harjoiteltu nakeilla aina Romin tottisten jälkeen ja tänään likka taisi senkin viimein sisäistää. Jes! Tänään otin myös kontaktireenin, jonka likka taisi kyllä jo aika hyvin hoksata... Fiksu pikkunen. Sivulletuloa ei varsinaisesti olla reenitty, mutta toisinaan likka saa nakkia, kun sattuu istumaan mamin vierellä (vaikka niinkin, että mami ois siirtyny Birken viereen). Tämä onkin haasteellinen, koska Birke tykkäis mielummin olla viistosti mamin etuvasemmalla, ko siittä näkeekin paremmin.
Birke pääsi viime tiistaina taas tottiskentälle, missä olikin jo paljon vähemmän pelottavaa ja paljon kivempaa, ko kuukaus sitten! Alkuun jännitti toiset koirat ja outo paikka, mutta kentän laidalta likka alko jo kovasti kattella, mitä kivaa toiset siel kentäl touhus ja kovasti sinne tahtoi! Tavoitteenani oli saada Birke leikkimään taisteluleikkiä kentällä ja johan se onnistui komeasti! Ensin leikittiin vinkuleluilla ja sitten koitin patukkaa, joka vasta olikin hieno juttu. Niin ja istumista patukan saadakseen likka rupes ihan ite kentällä tarjoon! Oon tosi ylpee, vaikka maahanmeno ei sillon viel kentällä onnistunukkaa.
Kun Romin vuoro tuli, Birkelle tulikin poru ja kateus! Pikkulikka jopa onnistui jonglööraamaan ittensä ulos veräjästä! Onneksi pimu pöllämystyi saavutuksestaan itekki niin paljon, että jäi vaan auton viereen seisomaan... Muutamaa säätöä myöhemmin Birkenkin pitäs taas pysyä veräjässä.

Romin kanssa alettiin sitten mölleilyjen jälkeen tehä listaa asioista, joita tarttee korjailla, reeniä ja/tai hioa.
Ekan viikon (la-ti) aiheena oli liikkeestä istumisen opettaminen niin, ettei likka tarvi siihen mun varmistusta eli vartaloapua. Alkuun meinasi olla aikas kinkkistä ja vaati jankkausta, mutta kyllähän se muutaman illan aikana meni Romin nuppiin, mitä mami halus ja nyt pitäis jatkossakin sujua istumiset, vaikka mie jatkankin matkaa!
Seuruun kontaktit on jees, mutta väsyttyään alkaa jätättää. Oikeassa vireessä onnistuu eri vauhdit sekä käännöksetkin jo aikas kivasti! Täyskäännös ei oo viel lähimainkaan täydellinen, mutta aikas kiva jo.
Sivulletuloa Romi on parhaimmillaan tarjonnut reenin aikana aktiivisesti itse! Ja tekee sen hyvin, kun aina vahvistan oikeita. Tää on muuttumassa turhauman aiheuttajasta pikkuhiljaa enemmän tosi kivaksi asiaksi, joka kannattaa aina tehdä. Oon sikatyytyväinen!
Paikallamakuuta oon tehny joka reeneihin ainakin niin, että Romi makaa ja mie teen samalla omia käännöstekniikkareenejä sen edessä. Semmoinenkin ongelma nosti päätään, että palatessani Romin luo, tyty ennakoi ja nousi ilman lupaa istumaan sivulle. Tähän puutuin heti kun sain paikallamakuuta riittävästi varmennettua ja nyt tääkin ongelma vaikuttas olevan katoamassa. Mahtavaa.
Seuraavan viikon (tän viikon ke - ens viikon ti) pääaiheena oli sitten liikkeestä maahanmeno. Alkuun oli taas kankeutta ja piti ihmetellä, että "Mitä, eikö tää istuminen ny kelpaakkaan?" mutta pikkuhiljaa likka on tänkin alkanu sisäistään... Välillä pitää koittaa, josko sittenkin meinasin istumista ja kun ei, niin sitten käytiin siitä maahan. Noh, tästä ei tullu palkkaa, pelkkä pieni kehu oikeasta asennosta, niin tänään meni taas paljon paremmin. Uskon, että tääkin alkaa tästä eteenpäin kulkea hyvin. Vielä täytyy varmistella, että varmaan menee oikein ja riittävän nopsaan, mutta nyt ollaan tässäkin jo oikein hyvällä mallilla.

Sitten vähän niitä muita kuulumisia.
Birken etuhampaat on jo kaikki tippuneet ja uusiakin kasvanut tilalle. Muiden hampaiden vaihtumista ootellaan...
Pentupiirissä ja Ele-valkkarin luona on säännöllisesti käyty sosiaalistumassa, mikä näkyy Birken olemuksessa - on varmempi ja sosiaalisempi.
Romi on alkanut suhtautua Birkeen vähän, hmmm, kovemmin (paremman sanan puutteessa). Eli kerran on jo pitänyt pienen puhuttelun pikkunassikalle. Tämä on mielestäni hyvä, sillä mistään tappelusta ei ollut kyse, vaan puhtaasti siitä, ettei Romi enää siedä kakaralta ihan mitä tahansa kohtelua. On aikakin, että Romi sanoo, ettei korvissaan tartte kokoaika roikkua. Tokihan mie olen se, joka määrää, mutta täytyy hurttienkin saada omat mielipiteensä tuoda julki, jahka ne esitetään järkevästi. Jos alkaa riehuna, kielto tulee ja sitähän totellaan.
Aika leppoisasti Romi yhä Birkeen suhtautuu, mutta nyt on tunne, että pian Birke saa Romiltakin vähän ohjeistusta siitä, miten täällä oikeen käyttäydytään...